[vc_row css_animation=”” row_type=”row” use_row_as_full_screen_section=”no” type=”full_width” angled_section=”no” text_align=”left” background_image_as_pattern=”without_pattern” z_index=””][vc_column][vc_column_text]Työelämässä kukaan ei ole kysynyt koulumenestyksestäni. Suurin maininta omalla polullani lienee: ”Jaa, olet käynyt kauppakorkeakoulun, hyvä, minäkin olen.” Luottamuksen herättämisessä yliopistotutkinto on myyntitöissä akateemisten ihmisten arvostama – loppuja taas ei kiinnosta.
Koulunumeroiden merkitystä tulee ensisijaisesti tarkastella tavoitteiden valossa. Jos tavoitteesi on suorittaa tohtoriopinnot yliopistolla ja/tai mennä kubiikkeliin isoon korporaatioon, numerot lienevät pakollinen ”paha”. Tai ”hyvä”, jos niiden eteen tykkää tehdä töitä. Hyvien numeroiden tavoittelussa ja niiden eteen työn tekemisessä ei ole mitään väärää, tietenkään, päinvastoin.
Oikeassa maailmassa tuloksilla on merkitystä, ei opintomenestyksellä. Ketään ei valitettavasti kiinnosta, mikä on peruskoulusi päättötodistuksen keskiarvo. Ketään ei kiinnosta ylioppilastodistuksesi keskiarvo tai L-kirjaimet. Ketään ei kiinnosta yliopisto-opintojesi keskiarvo tai gradusi numero. Karua, mutta totta. No one cares. Tietty tutkinto ja arvosanat ovat merkityksellisiä, kun hakee seuraavaan kouluun opiskelemaan, sitä en kiistä. Lisäarvoa tuottavan työn kanssa numeroilla itsellään liiemmin ole tekemistä.
Mikä yksityisiä työnantajia ja työmarkkinoita ylipäätään kiinnostaa? Tulokset. Tulokset! Asenne, työmoraali, kova track record, näytöt, referenssit, verkostot, näkyvyys, myyntitaito ja niin edelleen; nämä kiinnostavat. Tyhjät numerot eivät. Tulokset ovat itsessään arvokkaita, numerot eivät. Nämä ovat kaikki ominaisuuksia, jotka ajavat firmoissa liikevaihtoa ja firman kassaan rahaa. Kun tuot kassaan rahaa, kompensaatiosi on todennäköisesti hyvä.
Jokaisella kouluasteella peruskoulusta yliopistoon mietin yhdessä ystävieni kanssa, onko numeroilla väliä. Mietimme päämme puhki. Joskus joku vanhempi opiskelija tuli kertomaan, että ovat arvokkaita. Näin oli kesätöissä tilitoimistossa kerrottu. Toisinaan taas eivät olleet arvokkaita ja riittää, että “on hyvä tyyppi ja tuntee oikeat ihmiset.” Jälkimmäinen on jo lähempänä totuutta.
Vastaus kysymykseen: jos tavoitteesi on olla esimerkiksi juristi, lääkäri tai opettaja, koulumenestys lienee varsin pakollista. Jos taas tavoitteesi on olla yrittäjä, sijoittaja tai myyntimies (tai näiden kaikkien yhdistelmä jollain aikavälillä, kuten allekirjoittanut), numeroilla et tee yhtään mitään. Jos haluat silti päntätä ja olla hyvä, anna mennä vaan.
Jos et nyt pärjää koulussa ja luokkamainen opetus ei sovi sinulle, ei haittaa. On todennäköisempää, että eturivin kympin oppilas on sinulla joskus töissä, ei toisinpäin.
Asenne, työmoraali, nöyryys, uuden oppiminen ja itseopiskelu itselle sopivalla tavalla vievät paljon pidemmälle kuin yksikään kymppi todistuksessa.
Jos et nyt pärjää koulussa tai et muuten vain halua (jaksa) päntätä numeroiden eteen, koska et pidä siitä, annan sinulle luvan olla pänttäämättä. Ei tarvitse. Numeroita paljon tärkeämpää on olla se tyyppi, joka jättää kuntosalin saunaan aina enemmän vettä kuin itse käytti.[/vc_column_text][vc_empty_space height=”25px”][vc_separator type=”normal” color=”#b5b5b5″ thickness=”1″][vc_empty_space height=”25px”][social_share show_share_icon=”yes” social_share_icon_pack=”dripicons” show_share_text=”yes”][vc_empty_space height=”25px”][vc_separator type=”normal” color=”#b5b5b5″ thickness=”1″][vc_empty_space height=”25px”][templatera id=”451″][/vc_column][/vc_row]
Vastaa