Halusin töihin Kiinteistömaailmaan. Sinne oli päästävä. Keräsin rohkeutta ja soitin paikallisen KiMan toimitusjohtajalle: ”Moro Janne, Roni Arvonen tässä moi. Onko paha paikka? Hyvä. Haluaisin tulla teille kiinteistönvälittäjäksi. Koska onnistuisi haastattelu?” Sitten olin vaan hiljaa. Tässä kohtaa pitää olla hiljaa, kun klousataan. Janne kertoi, ettei sinne nyt millään pääse ja pyysi soittamaan parin kuukauden päästä uudelleen. Parin kuukauden päästä. Puhelu loppui ja luu jäi käteen. Töitä välittäjänä piti saada. Soitin kuitenkin seuraavana päivänä uudestaan: ”Moro Janne, pitäisi nyt päästä työhaastatteluun — koska onnistuisi?” Janne vastasi nauraen, että sinähän sitkeä sälli olet, nauroi ja pyysi käymään. Työpaikka, check.

Selailin kauppakorkeakouluopiskelijana somea ja katselin, että ei hitto, tännehän mahtuu yksi asiallinen kiinteistönvälittäjä tuomaan arvoa. Kilpailua ei vielä ole nimeksikään. Markkina oli auki. Roni oli valmis. Kauppakorkeaopinnot olivat loppusuoralla, puhelinmyyntiä oli tullut tehtyä menestyksekkääsi kesätöissä ja intohimo asuntoihin paloi kovaa.

Kun lähdin välittäjäksi, halusin eräänä olla menestynyt kiinteistönvälittäjä, todella menestynyt. Minkälaisia tavoitteita se tarkoitti käytännössä? Se tarkoitti kovia myyntituloksia, kaukaista unelmaa omasta Tesla Model S:stä, jossa oma nimi RON-1 rekisterikilpenä, sekä tietysti tuhansia seuraajia. Postaisin vain someen ja kaikki tämä tulisi helposti. En olisi voinut olla enempää väärässä. Etenkin alussa tuli turpaan ja kovaa.

Ensimmäinen työpäivåni koitti 27.04.2017. Postasin someen kotitaloni hissistä: ”Eka työpäivä, wuhuu.” Sitten tuli seinä. Mitähän hittoa sitä postaisi, kun en ole koskaan myynyt yhtäkään asuntoa tai tiedä itse asuntomyynnistä juuri mitään. Päätin postata joka someen joka päivä kuukauden ajan jotain. Sitouduin prosessiin ja väkisin keksin postattavaa, pakolla. Aloitin blogin myös tosi nopeasti. Ensimmäisen blogipostaukseni julkaisuvaiheessa käteni leijui julkaisunapin päällä n. 25 minuuttia ja puhuin hyvän ystäväni Aaron kanssa puhelimessa samalla: ”En pysty tähän. En mä voi. Pelottaa liikaa.” Painoin enter. Painoin enter siitä huolimatta, että meille myyntikoulutusta pitänyt myyntivalmentaja kertoi minulle kahden kesken, että blogia ei kannata perustaa; se on ajanhaaskausta, kuten koko some muutenkin. Hän sanoi, että minun tulisi ottaa puhelin käteen ja soittaa vaan. En soittanut, vaikka sanoin, että soitan. Anteeksi myyntikouluttaja, postaan tänne someen nyt täyteen ja sieltä löydän palveltavia asiakkaita. Tänä päivänä blogini on asuntoskenen yksi luetuimpia blogeja – älä usko myyntikouluttajiin, jotka ei tiedä, mistä ne puhuu!

Aloin postata someen kaikenlaisesta vastarinnasta huolimatta ja tuloksia alkoi vähän syntyä. Koko ajan enemmän. Ei hitto, se toimi. Töitä oli silti tehtävä ihan jäätävän paljon ja toimeksiannot eivät tippuneet taivaista — jokainen luottamus oli ansaittava palvelemalla hyvin, edelleenkin.

Ensimmäinen iso ymmärrykseni välittäjänä oli erään toisen myyntivalmentajani kehotus lopettaa itsekeskeisesti komissiolaskujen näkeminen (ensimmäistä myyntivalmentajaa en kuuntele ollenkaan). Se oli materialistisen nuoren miehen Tesla-unelmille kova paikka. Suostuin ja aloin nähdä komissiolaskujen sijaan autettavia ihmisiä. Menin oikeasti auttamiskärjellä tapaamisiin. Tapaamisista tuli lämpimiä ja markkinapaikka vastasi nuorelle miehelle paljon paremmin. Itsekkyydestä tuli epäitsekkyyttä.

Tavoitteena on olla erittäin menestynyt kiinteistönvälittäjä, ajaa Tesla Model S:llä ja myydä aivan hirvittävä määrä asuntoja ensiluokkaisella palvelulla.

Konfliktina matkan varrella on joka viikko taistella yli-ison hinnan kertovia muita välittäjiä vastaan. Esimerkiksi on hyvin tavallista, että 248.000:n asunnon arviokäynnillä käy minun lisäkseni välittäjiä, jotka valehtelevat asunnon hinnaksi 280.000 vain ja ainoastaan saadakseen toimeksiannon ja päästäkseen pankkiin usean hinnan tarkastuksen jälkeen 220.000 eurolla häviten asiakkaan rahaa kymmeniä tuhansia. Se on väärin. Asunnon hinnan määrää markkina, ei välittäjä. Hyvä välittäjä myy tarvittaessa asunnon 248.000 hintapyynnöllä yli hintapyynnön hintaan 260.000. Been there done that. #NähdäänPankissa #Ylipyynnin

Syksyllä 2018 ostin unelmieni auton, Tesla Model S:n. Hankin siihen RON-1 -rekisterikilven. Elämä oli täydellistä. Olin Bo:n top-listallamme usein. Tätä kirjoittaessani maaliskuussa 2019 olen asiaparini rakkaan kollegani Mr. Stefan von Harpen kanssa ollut sekä tammi että helmikuun top-listamme kärkisijoilla sekä valtakunnan rankingin jaetulla top8-sijalla yli sadan huippuvälittäjän joukosta. Voin rehellisesti sanoa kovan työn kannattaneen ja olen yksi Suomen eniten myyviä kiinteistönvälittäjiä jokaisella mittarilla mitattuna. Tulos ei silti riitä. On yritettävä enemmän. Palveltava paremmin ja enemmän. Olen nyt siinä pisteessä, jossa ajattelin olevani, kun aloitin välittäjänä 27.04.2017, nöyrästi (humble) jalat maassa, muttei vaatimattomasti (modest). (Tarkoittavat eri asioita.)

Miten tästä eteenpäin? Autan Sinua myymään asuntosi PK-seudulla, pienistä yksiöistä miljoonakoteihin — palvelen. En ole välittäjä enää suhteellisesti ottaen kovin kauaa, joten mikäli haluat myydä kodin kauttani, se ei tule aina olemaan mahdollista.

Nähdään pankissa.

Kunnioittaen,

Roni Arvonen, Kiinteistönvälittäjä | Bo LKV Helsinki

Soita minulle